Itsemurha ja itsetuhoisuus

Itsemurha ja Itsetuhoisuus

Itsemurhat Suomessa ja maailmalla

Suomi on pitkään ollut kärkimaiden joukossa itsemurhatilastoissa. Suomessa noin 900 ihmistä tekee itsemurhan joka vuosi, mikä tarkoittaa noin 2-3 itsemurhaa päivää kohden. Miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin naisten. Noin 75% itsemurhan tehneistä on miehiä. Itsemurhat selittävät noin kolmasosan 15-24 vuotiaiden nuorten kuolemista, koska nuorten muu kuolleisuus on vähäistä. Nuorten itsemurhakuolleisuuden on havaittu olevan korkeampi vain Liettuassa ja Latviassa. (Surunauha)

Maailmanlaajuisesti enemmän kuin miljoona ihmistä kuolee itsemurhaan vuosittain, mikä tarkoittaa, että keskimäärin joka 40 sekunti joku tekee itsemurhan. Maailmanlaajuisesti jopa 1,8% kuolemista on itsemurhia. Itsemurhaluvut ovat nousseet 60% viimeisen 45 vuoden aikana. (Suicide)

Itsetuhoisuus

Itsetuhoinen saattaa purkaa pahaa oloaan esim. käyttämällä päihteitä, viiltelemällä tai olemmalla suoranaisesti itsetuhoinen. On normaalia, että ihminen miettii elämän merkitykseen ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä. Epänormaaliksi käytös muuttuu, kun ihminen jatkuvasti toivoisi kuolevansa tai vahingoittaa itseään jollakin keinoin.

Epäsuora ja suora itsetuhoisuus

Itsetuhoisuus jaetaan suoraan ja epäsuoraan itsetuhoisuuteen. Epäsuoralla itsetuhoisuudella tarkoitetaan riskikäyttäytymistä, joka on toistuvaa ja usein tuottaa henkilölle mielihyvää. Riskikäyttäytymisen eri muotoja ovat päihteiden käyttö, harrastukset, joissa otetaan paljon riskejä tai riskikäyttäytyminen liikenteessä. Epäsuora itsetuhoisuus ei välttämättä ole tietoista, eikä siinä aina ole tarkoituksena vahingoittaa itseään.

Sen sijaan suorassa itsetuhoisuudessa on kyseessä itsensä tarkoituksenmukainen vahingoittaminen. Vahingoittamisen muotona voi olla esim. itsemurhat tai sen yrittäminen. Viiltelijän tarkoitus ei yleensä niinkään ole kuolla, vaan helpottaa ahdistunutta oloa, kuitenkin viiltelyssäkin ovat omat terveydelliset riskinä. Itsetuhoinen käytös ennen pitkää johtaa usein myös itsemurha-ajatuksiin.

Itsemurhat

Itsemurhalla tarkoitetaan itseltään hengen riistämistä. Laajentuneessa itsemurhassa riistetään samalla myös muiden henkiä, kuten esimerkiksi perheenjäsenten. Itsemurhapommitus lasketaan myös laajentuneeksi itsemurhaksi.

Vaikea elämäntilanne, sairaus tai yksinäisyys voi saada aikaan sen, että ihminen näkee itsemurhan ainoana pakoreittinä pois tilanteesta. Itsemurhapuheisiin tulee aina suhtautua vakavasti, kyse ei aina ole siitä, että henkilö haluaisi kuolla vaan että hän ei näy muuta mahdollisuutta päästä vaikean ajan yli. Tällainen ihminen tarvitsee välitöntä apua ja tukea tilanteeseensa. Usein myös vaikea-asteinen masennus saattaa ajaa ihmisen ”umpikujaan” elämässä. Asioista pääsee yli, mutta uudelleen aloittaminen voi tuntua vaikeammalta kuin elämän lopettaminen.

Motiivi, syyt ja riskit

Itsemurhaa miettivän motiivi ei aina ole kuolla, vaan tällaisella henkilöllä on halu päästä eroon sietämättömästä olosta. Monesti itsemurhaan ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan taustalla voi olla monia asioita, kuten mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, suorituspaineita, menetyksiä, yksinäisyyttä tai vaikeita elämäntilanteita. Kun ihminen ei enää näe vaihtoehtoja iskee syvä toivottomuus, mikä johtaa itsemurhaan.

Itsemurhan riskitekijöitä ovat:

· vaikea masennus

· aiempi itsemurhayritys

· lähipiirissä tapahtunut itsemurha

· päihdeongelmat

· pitkäaikaiset, etenkin kivuliaat sairaudet

· yhteiskunnasta syrjäytyminen

· elämän kriisit

Henkilö saattaa:

· puhua halustaan kuolla

· etsiä itselleen keinoa tappaa

· tuntea itsensä toivottomaksi/merkityksettömäksi

· sietämätön kivun tuntemus

· tuntee olevansa taakka muille

· lisätä päihteiden käyttöä

· käyttäytyy ahdistuneesti, kiihtyneesti tai levottomasti

· nukkuu liian vähän/ liian paljon

· vetäytyy omiin oloihinsa/tuntee itsensä etääntyneeksi

· olla impulsiivinen

Apuna itsetuhoiselle

Tärkeintä itsetuhoisen auttamisessa on, ettei hylkää häntä vaikeuksissa. Hänet tulee ohjata myös ammattiauttajan pariin asioissaan. On myös tärkeää, että itsemurhista puhutaan, jotta jokainen ymmärtäisi, että apua on pyydettävä ja sitä saa. Itsemurhaa harkitsevaa tulee kuunnella, mutta ei syyllistää. On myös hyvä muistaa, että itsemurhasta puhuminen ei lisää itsemurhia ja että toisen ihmisen itsemurha ei ole kenenkään syytä.

Läheisen itsemurha on kriisi

Kun lähipiiriä kohtaa itsemurha, jättää se jälkeensä paljon kysymyksiä, tuskaa ja syyllisyyden tunteita. Monilla on lähipiireissään ollut henkilö, joka on tehnyt itsemurhan. Itsemurhan kohdatessa, on tärkeintä, ettei henkilön läheisiä jätetä yksin tuskan kanssa, vaan heille tarjotaan ammattiapua. Selviytyminen vie aikaa ja edellyttää monien tunteiden käymistä läpi. Usein uutinen tulee läheisille yllätyksenä ja saattaa laukaista shokin. Vaikka itsemurha herättää paljon kysymyksiä, ei itsemurhan tehnyttä tule tuomita, vaan pyrkiä ymmärtämään. Itsemurha on aina henkilön oma valinta. (Mielenterveysseura)

Itsemurhaa yrittäneen hoito

Itsemurhaa yrittäneen henkilön asianmukainen hoito on keskeinen tehtävä terveydenhuollossa. Yleensä itsemurhaa yrittänyt päätyy ensin somaattiseen ensihoitoon. Ensihoidon jälkeen arvioidaan itsemurhaa yrittäneen psykososiaalinen tila. Avun tarjoaminen ja potilaan ohjaaminen jatkohoitoon viestii potilaalle, että häneen suhtaudutaan vakavasti. Potilaan kannalta olisi ihanteellista, jjos hänelle kyettäisiin järjestämään moniammatillinen arviointi ja hoito. Arviointi toteutetaan haastattelulomakkeen avulla, lisäksi käytetään myös muita lomakkeita, joiden avulla määritetään potilaan pyrkimystä kuolla (SIS), masennusoireita (BDI), toivottomuutta (HS) ja päihdeongelmia (AUDIT). On tärkeää, että selvitetään yksityiskohtaisesti itsemurhayrityksen kulku, menetelmät, syyt, tavoitteet, aiempi itsetuhoinen käyttäytyminen, lähipiirissä tapahtuneet itsemurhat ja niiden yritykset. Arvioitaessa itsemurhavaaraa kysytään potilaalta suoraan, onko hänellä itsemurha-ajatuksia tai suunnitelmia. (Terveyskirjasto)

 Alle on liitetty linkki Terveyskirjaston sivulle artikkeliin Itsemurhaa yrittäneen psykiatrinen arviointi ja hoito.

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo92767.pdf

Nitan tarina

”Isäni teki noin kahdeksan vuotta sitten itsemurhan hirttäytymällä kotonaan. Hän oli todella tärkeä minulle ja meillä oli lämmin suhde. Olin 13-vuotias, kun isäni kuoli.

Isäni oli käyttänyt huumeita nuoruudesta asti. Hän kärsi riippuvuudesta paljon ja olisi tahtonut lopettaa sekä olla toisenlainen isä, mutta ei pystynyt siihen. Vanhempamme olivat eronneet ja tapasimme isää vuoroviikoin, paitsi silloin kun hän oli rötöstelyn seurauksena vankilassa. Olipa isä missä tahansa, hän soitti vähintään joka ilta kuulumiset. Isäni rajusta elämäntyylistä johtuen oli odotettavissa, ettei hän eläisi kovin vanhaksi. En kuitenkaan olisi ikinä uskonut, että isäni tekisi itsemurhan. Isän parisuhteen päätyttyä, hänen elämänsä meni taas huonompaan suuntaan. Varsinaista hoitosuhdetta isälläni ei ollut, mutta sosiaalityöntekijän ja ystävien kanssa hän oli jutellut asioistaan. Isäni odotti uutta vankilatuomiota ja oli sanonut, ettei hän kestä tai jaksa enää sitä.

Olin käynyt isäni luona hänen itsemurhaansa edeltävänä iltana. Hän oli hyvin surullinen ja alakuloinen. Kysyin haluaisiko hän, että jään yöksi, mutta hän ei halunnut koska hänellä ei ollut edes rahaa ostaa meille ruokaa. Tunsin myöhemmin syyllisyyttä siitä, etten ollut tehnyt asialle mitään – pyytänyt vaikka jotakin kaveria käymään isän luona tai jäänyt itse yöksi tms. Ajattelin, että ehkä sitten hän ei olisi enää ollut niin surullinen ja halunnut kuolla.

Aluksi isän kuolema ja itsemurha tuntui epätodelliselta, enkä halunnut uskoa tapahtunutta todeksi. Tuntui kuin elämältäni olisi viety pohja. Mietin, että vielä eilen hän oli vieressäni ja juttelimme, seuraavana päivänä hän olikin kuollut. Olin hukassa ja ajattelin, että pitäisikö minunkin tehdä itsemurha, että saisin olla rakkaan isäni kanssa taas. Isäni kuolleena löytäneen pikkusiskoni takia minun oli kuitenkin pakko pysyä vahvana – halusin olla hänelle tuki ja turva. Hänen tilanteensa, kun oli vielä pahempi kuin minun ja hän kärsi pitkään erilaisista oireista. Viikko kuoleman jälkeen palasimme kouluun, mutta välillä oli itkuisia päiviä, jolloin äitimme kehotti jäämään kotiin. Arjen oli kuitenkin jatkuttava tapahtuneesta huolimatta.

Minulle tärkeimpiä tukijoita ja auttajia olivat ystäväni ja äitini. Myös sosiaalitoimistosta ja koulusta tarjottiin apua, mutta en halunnut sitä. Koulun kuraattorin kanssa kävin kuitenkin juttelemassa pitkään säännöllisesti ja sain käsiteltyä isäni kuolemaan liittyviä tunteitani kuvien, sanojen ja puhumisen kautta.

Vaikka alussa ajatus selviämisestä tuntui mahdottomalta, niin jossakin vaiheessa ymmärsin, että kukin lähtee täältä omalla ajallaan ja tavallaan, enkä voi sille mitään. Jossakin vaiheessa huomasin myös, että pystyin muistelemaan isääni rauhallisesti ilman hysteeristä itkua. Toipumistani hidasti kuitenkin ainakin se, että huolehdin pitkään enemmän pikkusiskoni tunteista kuin omistani. Halusin jättää kuoleman käsittelemättä ja aloin juoda, ettei minun tarvitsisi ajatella koko asiaa. Vasta nyt olen hakenut apua ja halunnut käsitellä asiaa kunnolla.

Olen käynyt 4–5 kertaa psykiatrilla ja hänen avullaan ymmärtänyt, ettei minun tarvitse kantaa asiasta syyllisyyttä ja että se on osa surutyötäni. Olen myös yrittänyt ymmärtää, ettei jossittelu auta mitään ja koettanut hyväksyä tapahtuneen sellaisenaan.

Koska isäni elämä ei todellakaan ollut helppoa, on minua auttanut se, että tiedän hänen olevan nyt paremmassa paikassa ja vailla tuskia. Vaikka välillä tunnen vihaa isääni kohtaan siitä, miksi hän jätti meidät, menee tunne aina ohi. Muistan hänet ennen kaikkea hyvänä ihmisenä ja isänä. Tällä hetkellä myös oma lapseni antaa minulle voimia jokaiseen päivään sekä menneiden ja tulevien vastoinkäymisten kohtaamiseen.

Huomaan, että ihmiset ovat hyvin varautuneita ja nolostuvat itsemurhan tullessa puheeksi. Suurin osa ajattelee, että aiheesta puhuminen on minulle raskasta, vaikka nykyisin kerron mielelläni tarinani muille. Moni on ihmetellyt, että miten tuollaisesta voi selvitä. Haluaisin, että asiasta voitaisiin puhua avoimesti. Minulta voi hyvin kysyä, jos joku asiassa askarruttaa. Voi hyvin olla, että myös erilainen taustani ja isäni huumeiden käyttö hämmentää ihmisiä.

Isäni itsemurha on muuttanut ajatusmaailmaani paljon ja koska teko johtui pitkälti huumeista, on minun huumeriippuvuuden seuraukset kokeneena mahdotonta hyväksyä huumeiden käyttöä. Yritän itse ottaa vastoinkäymiset elämään kuuluvana asiana ja käsitellä ne ennen kuin ne kasvavat päässäni liian suuriksi. Olen myös huomannut, että nykyisin haluni auttaa ihmisiä vaikeissa asioissa on todella suuri. En halua, että kukaan tuntisi oloaan niin pahaksi, että ainut selviytymiskeino olisi itsemurhan tekeminen. Tarinani kertominen on minulle sydämen asia, toivon kaikille hyvää ja autan muita, jos vaan jotenkin voin. Myös sosiaali- ja terveysalan opinnot sekä päihderiippuvaisten parissa työskentely kiinnostaa – uskon että minulla olisi paljon annettavaa.

Olen kirjoittanut isäni kuolemasta lähtien, se on helpottanut oloani paljon.  Pidän myös blogia. Työ ja kunnianhimoni edetä vievät minua eteenpäin. Minulla on tavoitteet korkealla, haluan tulla paremmaksi ihmiseksi kuin lähtökohdistani voisi olettaa. Myös musiikki antaa minulle voimaa ja toimii välineenä erilaisten tunteiden purkamisessa.

Vaikka asia on edelleen vaikea, ei isäni itsemurha ei ole enää päivittäin mielessäni. Ajan kuluessa olen oppinut elämään sen kanssa. Ikävä ei kuitenkaan hellitä koskaan. Pyrin muistelemaan hyviä hetkiä isäni kanssa, sillä ne auttavat minua jaksamaan. Välillä tunnen itseni katkeraksi ja mietin miksi hän oli niin itsekäs ja toisaalta taas toivon, että hän olisi näkemässä mitä kaikkea saavutan elämässäni. Minusta tuntuu, että häneltä jäi niin paljon kokematta.

Kaiken kokemani myötä olen oppinut, että pystyn mihin vain itse haluan ja koska olen selviytynyt näin vaikeasta tapahtumasta, selviän jatkossakin mistä vain. Tunnen oloni vahvaksi – ja pidän sitä hyvin tärkeänä.”

Nita, 21 v.

(Surunauha)

Lähteet:

Suicide. Suicide warning signs. <http://www.suicide.org/suicide-warning-signs.html> Luettu 27.05.2017.

Surunauha ry. Itsemurha Suomessa. <https://surunauha.net/lukemista/tilastoja-ja-tietoja/itsemurha-suomessa/> Luettu 29.05.2017.

Suomen mielenterveysseura. Läheisen Itsemurha. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsemurhien-ehk%C3%A4isy/l%C3%A4heisen-itsemurha> 

Jaana Suokas ja Kirsi Suominen. Itsemurhaa yrittäneen psykiatrinen arviointi ja hoito. Terveyskirjasto. Päivystyspsykiatria. <http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo92767.pdf> Luettu 29.05.2017.

Surunauha ry. Nitan tarina. <https://surunauha.net/nitan-tarina/> Luettu 29.05.2017.