Kliininen psykologia

Kliininen psykologia

Psykologia tutkii ihmisen ulkoista ja sisäistä toimintaa. Ulkoinen toiminta on ihmisen käyttäytymistä, sisäinen taas ajattelua, muistamista ja tunteiden käsittelyä. Psykologian peruskysymyksiä ovat ”Millainen olento ihminen on?” sekä ”Miten ihmisen toimintaa voi muuttaa?”

Kliinisellä psykologialla tarkoitetaan psykologian alaa, jonka tehtävänä on selvittää ihmismielen häiriöiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kehittää häiriöillle hoitomenetelmiä ja soveltaa niitä käytäntöön. Kliininen psykologia tieteenalana tutkii, mikä saa mielen sairastumaan, niin että sairaus vie ihmiseltä toimintakyvyn. Kliininen psykologia käsittää potilaan tutkimisen ja psykologin arvioinnit. Kliiniseen psykologiaan kuuluu myös eri psykososiaaliset hoitomuodot, kuten esimerkiksi psykoterapia. Kliininen psykologia jaetaan ehkäisevään toimintaan, parantavaan toimintaan ja ylläpitävään toimintaan.

Kliinisessä psykologiassa toimitaan moniammatillisena tiiminä potilaan hyväksi. Eri terveysalan ammattilaiset hoitavat kukin omaa osaamisalaansa ja vahvistavat myös toistensa osaamista. Moniammatillinen tiimi koostuu psykoterapeutista, psykologista, psykiatrista ja sairaanhoitajasta.

Psykoterapeutin rooli on antaa potilaalle psykoterapiaa. Terapian tavoitteena on lievittää ja poistaa mielenterveyshäiriöitä ja -ongelmia. Psykoterapiassa potilas myös saa työkaluja ja menetelmiä omaan henkiseen kasvuun ja itsenäiseen ongelmien ratkaisuun.

Psykologi on ammattihenkilö ja mielen sekä käyttäytymisen asiantuntija. Hänen tehtävänsä on tutkia ja arvioida potilasta. Psykologi tutkii mm. potilaan persoonallisuutta ja kehitystasoa. Apuna psykologilla on erilaisia tutkimuksia ja testejä. Psykologi myös suorittaa potilaille kliinisiä haastatteluja.

Psykiatri on psykologiaan erikoistunut lääkäri. Psykiatri määrittää potilaalle diagnoosin ja hän pystyy määräämään potilaalle lääkkeitä.

Sairaanhoitajan rooli mielenterveys- ja päihdetyössä painottuu pitkälti hoitotyöhön, kuten mm. lääkehoitoon. (Toivio-Nordling 2013)

Psykiatrisen potilaan kohtaaminen ensihoitajan työssä

Potilas, joka on psykiatrisen avun tarpeessa saattaa hahmottaa oireitaan eri tavalla kuin muut potilaat. Hänellä ei välttämättä ole sairaudentuntoa, eikä tunnista oireitaan johtuvaksi psyykkisestä sairaudesta vaan hän saattaa hälyttää ensihoitoyksikön paikan päälle jonkin somaattisen ongelman takia. Tällainen tilanne on haasteellinen ensihoitajalle, etenkin jos potilas on ennestään täysin tuntematon ja omaisia ei ole paikalla hoitotilanteessa. Potilas saattaa myös vastustaa hoitoon lähtöä. Somaattisten ongelmien taustalta saattaa löytyä ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, stressireaktio tai vaikea masennus. Somaattiset oireet saattavat myös olla osa potilaan harhamaailmaa, kuten skitsofreniassa.

Ensihoitajan tulee aina työssään ottaa potilaan kokemukset vakavasti ja kunnioittavasti. Tärkeitä työkaluja psykiatrisen potilaan kohtaamiseen ovat puhuminen ja kuunteleminen. Ensihoitajan tulee ensimmäiseksi tehdä arvio siitä, voiko potilas olla vaaraksi muille tai itselleen, turhia riskejä ei tule ottaa. Arvion jälkeen ensihoitaja laatii selkeän hoitosuunnitelman. Ensihoitajalta vaaditaan joskus myös rohkeutta puuttua potilaan  itsemääräämisoikeuteen kun kyseessä on turvallisuuden varmistaminen.

Mielenterveyspotilaan tunnistaa yleensä siitä, että somaattisille oireille ei löydy mitään selittävää tekijää. Myös potilasta haastateltaessa hänen tarinansa saattaa olla hyvinkin epäjohdonmukainen, tai hän on desorientoitunut aikaan ja paikkaan. Muita merkkejä ovat, että potilas ei erota todellisuutta, hän vetäytyy sosiaalisista tilanteista, käyttäytyy oudosti, hän on harhainen, pelokas tai agressiivinen.

Tärkeintä kohdatessa psykiatrinen potilas kentällä on hoitosuhteen luominen, sillä se mahdollistaa tutkimukset ja haastattelun. Potilas tulisi rauhoitella, rauhoittelemiseen auttaa, jos hänellä on tuttu ihminen lähistöllä. Hoitoparin olisi hyvä pysyä lähistöllä varmuuden vuoksi. Hoitaja esittelee itsensä potilaalle ja korostaa, että on tullut auttamaan tätä. Jos potilas muuttuu agressiiviseksi, tulee ensihoitajan hälyttää poliisit paikalle. Joskus ensihoidossa on turvauduttava lääkärin määräämään tahdon vastaiseen hoitoon, kun nähdään sen olevan välttämätöntä potilaan hyvinvoinnin kannalta. Ensihoidossa harvoin turvaudutaan spykiatriseen lääkehoitoon, sillä se saattaa hankaloittaa jatkohoitopaikassa tehtävää psykiatrista arviota. (Theseus)

Lähteet:

Nordling, Esa – Toivio, Timo 2013. Mielenterveyden psykologia, 3.painos

Susanna Lehikoinen & Katri Silvonen. Mielenterveyspotilaan kohtaaminen ensihoidossa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Theseus. Verkkodokumentti. <https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/61353/Lehikoinen_Susanna%20Silvonen_Katri.pdf?sequence=1> Luettu 28.05.2017.