Skitsofrenia
Skitsofrenia on monimuotoinen, vakava psyykkinen sairaus, johon liittyy perusteettomia ennakkoluuloja. Ennakkoluulot johtuvat usein tiedon puutteesta ja siitä, ettei sairaus kosketa omaa itseään tai lähipiiriään. Skitsofrenia on myös hyvin yksilöllinen ja persoonallisesti sairaus ja nykyisin monet skitsofreniaa sairastavat ovat työelämässä.
Sairauden synty
Skitsofreniaa sairastaa koko Suomen väestöstä 0,5-1,5%, eli noin 50 000 potilasta. Miehillä skitsofrenia puhkeaa useammin, kuin naisilla. Skitsofreniaan liittyy myös usein syrjäytymistä ja se aiheuttaa ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, naimattomuutta ja varhaista eläköitymistä. Skitsofrenian ennustetta voidaan parantaa varhain aloitetulla hoidolla ja varhaisella tunnistamisella. Noin 6 % skitsofreniaa sairastavista on sairaalahoidossa ja 13% saa sairaalahoitoa vuoden aikana.
Skitsofrenia voi puhjeta joko sisäisen tai ulkoisen stressin aiheuttamana. Tällainen skitsofrenian laukaiseva stressi voi olla esimerkiksi normaaliin aikuistumiseen, parisuhteeseen liittyvää tai äkilliseen kriisiin liittyvää stressiä. Sairauden voi laukaista myös esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö, kuten esimerkiksi kannabiksen tai amfetamiinin käyttö.
Skitsofreniaan sairastumiseen voi olla myös perinnöllinen alttius, tai alttius voi olla varhaiskehityksen aikana syntynyttä. Yleisesti katsottuna skitsofreniaan liittyy myös varhainen keskushermoston kehityksen häiriö, joka lisää alttiutta sairastumiselle. (Käypähoito-suositus 2015.)
Skitsofrenian määritelmä
Skitsofreniaan oireita ovat harhaluulot, aistiharhat, pahasti hajanainen tai outo käytös, hajanainen puhe, selvä motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys ja ns. negatiiviset puutosoireet, kuten tunteiden ilmaisun selvä latistuminen, puheen vähentyminen, tai tahdottomuus. Nykyisen määritelmän mukaan skitsofreniapotilaalla tulee olla ainakin kaksi skitsofrenian tyypillistä oiretta vähintään kuukauden ajan, jotta diagnoosi voidaan varmistaa. Diagnoosin edellytyksenä on lisäksi se, että sairastuneen sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt ja heikentyminen on kestänyt yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden ajan.
Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen. 17.10.2016. Skitsofrenia. Lääkärikirja Duodecim.
Skitsofreniapotilaan kuolleisuus ja sairauden ennuste
Skitsofreniapotilaiden kuolleisuus on suurempi normaaliväestöön verrattuna, noin 2-3 kertainen. Lisäksi itsemurhien määrä on skitsofreniapotilailla normaaliväestöön verrattuna noin 13-kertainen. Suurinta ylikuolleisuus on nuorissa ikäryhmissä. Itsemurhan riskiä suurentavat päihdeongelmat, sitoutumattomuus hoitoon, psykoottiset oireet ja mielialaoireet. Kuolleisuutta lisää myös epäsuorasti vähäinen liikunta, runsas tupakointi ja lihavuus, jotka lisäävät riskiä sairastua syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin ja aineenvaihduntasairauksiin. Sydän- ja verisuonisairaudet ovatkin skitsofreniapotilailla kaski kertaa yleisempiä normaaliväestöön verrattuna. (Käypähoito-suositus 2015.)
Kuolleisuus on suurin niillä skitsofreniapotilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä. Psykoosilääkkeitä koskeneen väestötutkimuksen perusteella on kuitenkin aihetta epäillä, että usean psykoosilääkkeen samanaikainen käyttö lisää kuolemanriskiä. Skitsofreniapotilaiden hoidossa tulisi kiinnittää erityistä huomiota terveellisten elämäntapojen edistämiseen, masennuksen ja päihdeongelmien hoitoon, sairaala- ja avohoidon siirtymävaiheeseen, somaattisten sairauksien hoitoon, tutkimiseen ja ehkäisyyn, sekä usean eri lääkkeen samanaikaisen käytön välttämiseen, jotta kuolleisuutta voitaisiin vähentää.
Skitsofreniapotilaan huonoa ennustetta ennakoivat miessukupuoli, nuoruusiässä sairastuminen, naimattomuus, ihmissuhdeverkoston puuttuminen, päihteiden käyttö, huono psykososiaalinen kehitys, hidas sairauden puhkeaminen, hidas toipuminen ensimmäisen hoidon aikana, sekä negatiivisten oireiden mukainen sairaudenkuva. (Käypähoito-suositus 2015.)
Skitsofrenian hoito on vaativaa ja se perustuukin pitkäjänteisyyteen ja luottamukselliseen hoitosuhteeseen. Hoitosuunnitelma tehdään yksilöllisten tarpeiden perusteella, sitä tarkastetaan ja päivitetään säännöllisesti ja lähiomaiset otetaan huomioon hoidossa ja hoitosuunnitelmassa.
Hoidon keskeinen osa on psykoosilääkitys. lääkityksessä pyritään pienimpään ja tehokkaimpaan annokseen ja haittavaikutusten minimoimiseen.
Skitsofreniapotilaan hoidossa käytetään myös yksilöllisiä hoitomuotoja, kuten esimerkiksi kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa.
Työkyvyn ja työkuntoutuksen edistäminen on tärkeää. (Käypähoito-suositus 2015.)
Psykososiaaliset kuntoutuksen muodot
Koulutuksellinen terapia
Potilaan perheelle ja potilaalle itselleen järjestetään koulutuksellista terapiaa, joka yhdistettynä muihin hoitomuotoihin ja psykoosin ennakko-oireiden seurantaan vähentää sairaalahoidon tarvetta ja sairauden uusiutumista. Koulutuksellisessa terapiassa käydään läpi tietoa sairaudesta ja sen hoidosta, varhaisoireiden tunnistamisesta, sekä tehdään yhteinen toimintasuunnitelma psykoosin uusiutumisen varalle. Koulutuksellinen terapia edesauttaa myös perheen sisäistä kommunikaatiota ja vähentää emotionaalista taakkaa. (Käypähoito-suositus 2015.)
Yksilöpsykoterapiat
Kognitiivis-behavioraalista terapiaa käytetään lievittämään skitsofreniapotilaan positiivisia ja nenegatiivisia oireita. Kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa tutkitaan potilaan mielen toimintamallien ja niistä johtuvien toimintatapojen vaikutusta skitsofrenian oireiluun.
Potilaan ahdistusta ja negatiivisia oireita saattaa lievittää psykiatrinen fysioterapia, johon sisältyy tietoisuuden kehittämistä omasta ruumiista ja rentoutumisharjoituksia.
Skitsofreniapotilaan hoidossa on tärkeää yksilöllinen ja säännöllistä tukea antava hoitosuhde. Psykoterapeuttisesta tuesta on hyötyä masentuneen ja ahdistuneen skitsofreniapotilaan hoidossa. (Käypähoito-suositus 2015.)
Perheinterventiot
Perheinterventioilla avataan keskustelua esim. vanhemman sairaudesta tai muista ongelmista ja tuetaan perheen keskinäistä vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisukykyä. Perheinterventiot vahvistavat myös lasta suojaavia tekijöitä, jos esim. vanhempi on sairastunut skitsofreniaan. Koulutukselliset perheinterventiot vähentävät myös psykoosien uusiutumisriskiä ja sairaalahoidon määrää. (Käypähoito-suositus 2015.)
Ryhmäpsykoterapiat
Kognitiivis-behavioraalista ryhmäterapiaa voidaan toteuttaa ryhmässä ja se voi lievittää skitsofreniapotilaan sosiaalista ahdistusta, masentuneisuutta ja sosiaalisia pelkoja.
Vertaisryhmissä skitsofreniapotilas saa vertaistukea toisilta skitsofreniapotilailta ja sosiaalinen verkosto kehittyy.
Ryhmähoidoissa lievittyy myös sairaudesta aiheutunut häpeän tunne ja itsetunto ja itsevarmuus kohenevat. (Käypähoito-suositus 2015.)
Luovat terapiat
Luovia terapiamuotoja ovat mm. musiikki-, kuvataide- ja draamaterapia. Nämä terapiat voivat kohentaa potilaan sosiaalista toimintakykyä ja psyykkistä vointia. (Käypähoito-suositus 2015.)
Psykofyysiset menetelmät
Psykofyysiset terapiat edistävät ruumiinkuvan hahmotusta ja voivat lievittää negatiivisia oireita ja ahdistusta. Liikunnan merkitys on myös tärkeää skitsofrenia potilaan hoidossa potilaan yleisen fyysisen kunnon ylläpitämisen vuoksi, mutta se saattaa lievittää myös potilaan negatiivisia oireita ja auttaa selviämään positiivisista oireista, luotettava tutkimustieto asiasta kuitenkin puuttuu.
Kliinisten kokemusten perusteella skitsofreniapotilaille suositellaan sosiaalisten taitojen harjoittelua ja yleisen arkielämäntaitojen harjoittelua. Erityisen ohjelman mukainen sosiaalisten taitojen harjoittelu kohentaa skitsofreniapotilaan sosiaalisia taitoja ja sosiaalista toimintakykyä.
Skitsofrenia potilaille on tarjolla myös erilaista päivätoimintaa päiväkeskuksissa, jotka tukevat potilaiden avohoitoa. (Käypähoito-suositus 2015.)
Kognitiivinen kuntoutus
Skitsofreniapotilaiden toiminnanohjausta, tarkkaavaisuutta, sosiaalista kognitiota, sanallista muistia kohentaa kognitiivinen kuntoutus. Kotiympäristön tai muun elinympäristön muokkaus kognitiivisen puutosten vaikutusta lievittäväksi voi myös parantaa potilaan arkista toimintakykyä. Kognitiivinen kuntoutus voidaan yhdistää työkuntoutukseen tai tuettuun työllistymiseen, jolloin se ilmeisesti parantaa työssä suoriutumista ja työllistymistä. (Käypähoito-suositus 2015.)
Ammatillinen kuntoutus
Skitsofreniapotilaan selviytymistä avoimilla työmarkkinoilla ja työllistymistä edistää myös tuettu työllistyminen, jossa kuntoutuja sijoitetaan suoraan työpaikalle ja hänelle tarjotaan siellä ammattihenkilön antamaa tukea. (Käypähoito-suositus 2015.)
Elämäntapaohjaus
Skitsofreniapotilaiden elämäntapoja ja terveyskäyttäytymistä on tärkeää ohjata. Terveyskäyttäytymisen ohjaus ilmeisesti vähentää potilaiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja vaikuttaa myönteisesti potilaan terveyskäyttäytymiseen. Skitsofreniapotilas voi päästä eroon tupakasta nikotiinikorvaushoidon ja käyttäytymisterapeuttisen hoidon yhdistelmän avulla ja vastaavasti ravitsemusneuvonta ja -ohjaus voi auttaa painon pudotuksessa ja painon hallinnassa. (Käypähoito-suositus 2015.) (Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen. 17.10.2016. Skitsofrenia. Lääkärikirja Duodecim.)
Lähteet:
Käypähoito-suositus 2015.
Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen. 17.10.2016. Skitsofrenia. Lääkärikirja Duodecim.
Kommentit
Lähetä kommentti